Kivi mallia Black & Grey Ylämaan Graniitilta, Puustellin kautta. Kummallekin kiitos erinomaisesta palvelusta! Ja kuvat ovat taas kuinka sattuu, mutta näkyvätpähän.
Vähän piti taas nähdä ylimääräistä vaivaa, kun tasot tulivat muualta kuin kaapistot, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Vasemmanpuoleinen taso on jostain mystisestä syystä 4 cm pitempi kuin olisi tarvis, mutta se haittaa paljon vähemmän kuin neljä senttiä liian lyhyt taso…
Plop plop plop
Teh shiny.
Liesituuletin tunnelmaa tuo
Rappukäytävä on siivottu, pölyt on siivottu, reiskoja ei enää ramppaa kämpässä ja vesi juoksee taas. Putkiremontti on siis ohi? Kyllä, putkiremontti onkin oikeastaan loppu, mutta ei remppaaminen meillä silti vielä tähän lopu.
Keittiössä on kaapit ja koneet paikoillaan ja sähköt laitettu. Työtasot puuttuvat kuitenkin vielä kuten myös pari kaapinovea ja kuivauskaapin ritilät. Kesälomien takia nämä kaikki saapuvat vasta tässä elokuussa, kivitaso vielä myöhemmin. Tason puuttuminen tarkoittaa myös sitä, että keittiössä ei ole lavuaaria eikä hanaa.
Puuttuvat kaappien ovet taas johtuvat pikku kömmähdyksistä asennuksessa. Oma mokamme oli unohtaa mainita, että induktiotaso tarvitsee vähän enemmän tilaa uunin ja tason väliin kuin perushella. Niinpä uunia piti laskea sentillä – niin mitättömältä kuin se kuulostaakin. Se muutti kuitenkin ratkaisevasti uunin alla olevan pellilokeron kokoa, ja siten myös lokeron oven kokoa. Tarvittiin siis uusi ovi.
Uusi ovi tarvitaan myös roskikseen. Keittiöfirma oli unohtanut piirustuksiin normaalisti saranoilla aukeavan oven myös roskiksen kohtaan, ja asentaja puolestaan ei ollut katsonut, millainen roskissysteemi pakettiin kuului. No sehän on ulosliukuvaa mallia, joka ei todellakaan tule ulos tavallisen saranaoven mukana. Kun kahva oli vielä asennettu vasempaan laitaan kuten se saranaoveen pitääkin, oli seurauksena tässäkin uuden oven tilaaminen.
Pakettiin oli myös tullut 40-senttiset astiankuivaustelineet 50-senttisten sijaan. Uudet tähänkin.
Nyt lopuksi on vielä eteisen pintarempan vuoro. Se jäi joksikin aikaa lojumaan limboon remppaväsymyksen iskiessä päälle keittiön ja kylppärin valmistuttua. Saimme kuitenkin vihdoin tasoitukset tehtyä ja hiottua, ja voimme siirtyä maalaamiseen.
Niin joo, laitan niitä kaivattuja ennen ja jälkeen -kuvia kylppäristä piakkoin.
Kylpyhuone on nyt virallisesti, kokonaan ja lopullisesti valmis. Paljon voisi kertoa vielä viime hetkistä, napista yksityiskohdista tai hehkuttaa jotakin tiettyä, mutta en taida jaksaa. Nyt vain fiilistellään. Kehuja kylppärin luukista ja kokoonpanosta on tullut putkimieheltä ja timpurilta, joten jotakin on varmaan tehty oikein. Lopputulos on myös mukavasti väljempi kuin uumoilimme.
Tässä sekaisin oleva kuvakavalkadi, olkaatten hyvät.
Putkimies surruttaa putkia paikoilleen tuossa taustalla. Rättipatteri on jo kiinni, seinävessa on myös jo vesissä. Rättipatterin putkimies sai juuri ja juuri paikoilleen, sillä vaikka se kokonsa puolesta hyvin sille tarkoitettuun tilaan mahtuukin, ei ympärillä enää tahtonut olla tilaa käsille ja ruuvarille. Huh.
Otsikko meinaa sitä, että kyllä tässä päästään nyt viikonloppuna takaisin muuttamaan. Homma jatkuu silti vielä ensi viikolla seuraavista syistä.
Lavuaari ei, jos nyt oikein ymmärsin, tule vielä tänään käyttöön, vaan se vasta liimataan paikoilleen (?). Suihkutermostaatti menee myös paikoilleen, mutta urakoitsijan toimittamaksi tarkoitettu suihkusetti ei suvaitse löytyä (ylläri). Siispä putkimies kytkee termariin letkua, että pääsemme peseytymään. Ja katsotaan nyt, laitetaanko hyllyjä, allaskaappeja ja muita pikkutilpehöörejä vielä tänään paikoilleen.
Allaskaapista puheen ollen, se osoittautui eilen iltapäivällä väärän kokoiseksi, ja lisäksi siitä puuttui vesilukkosetti, jonka olisi pitänyt tulla sen mukana. Olisi taas pitänyt tarkistaa tavarat silloin, kun ne monta viikkoa sitten hankittiin.
Mutta ei hätiä mitiä. Soitto Daniel’siin, soitto sieltä kaapin valmistajalle, soitto takaisin minulle ja kaapinvalmistajan numero tietooni, soitto kaapinvalmistajalle, ja uusi kaappi runsaan tunnin sisään kotiin kuljetettuna, vesilukkosetin kera. Joskus voi todellakin tuntea olevansa onnekas. Ja valtaisa kiitos jälleen Daniel’sille ja etenkin Solitekille, kaapin valmistajalle.
Keittiössä taasen odotetaan ensi viikolle uutta ovea roskisosastoon ja uunin alla olevaan pellilokeroon, sekä hyllyjä, jotka tulevat allastiskin vasempaan laitaan. Oikeaan laitaan, putkikotelon kohtaan kaavaillut hyllyt olisivat olleet turhan kapeat mihinkään järkevään käyttöön, joten ne pudotettiin suunnitelmista pois. H saa siihen haaveilemansa liitutaulun. 
Työtaso, mihin sitä tarvitaan?
Huomaa viehkeät jätesäkkiyksityis-kohdat päädyssä.
Päivä alkoi ongelmien oikomisella. Säkääkin oli: maalikauppa oli vahingossa laittanut sävytettä väärässä suhteessa eilen
Reiät tukittu.
ostamaani maaliin, ja asia korjaantui tuurilla, kun menin aamulla ostamaan teippiä. Joskus sokea kanakin väistää karikon (pahoittelut luovasta kielikuvien käytöstä). Makuuhuoneen seinän reiät oli jo tasoitettu.
Jotain sukua sille kylppärin pömpelille?
Eilen illalla havaitsin vielä pari ongelmaa keittiössä. Toinen jääkaappia ympäröivistä tukilevyistä oli liian syvä, se törrötti 10 cm ulkona kaapiston tasosta. Älkää kysykö, miksei asentaja ollut ymmärtänyt virheellistä kokoa levyä kiinnittäessään.
Toinen ongelma oli epäilys tuuletustilan riittävyydestä uunin päällä. Induktiotaso kun tarvitsee sitä enemmän kuin peruskeraaminen hella, ja taitaa vehje itsessäänkin olla vähän paksumpi.
Menin sitten heti aamusta keskustelemaan näistä keittiöfirmaan. (Nyt päätös ottaa keittiö kadun toiselta puolelta maksaa itseään takaisin ongelmatilanteiden hoitamisen helppoudella.) Ulos töröttävä runkorakenne korjataan, ja induktiolle tehdään lisää tilaa. Jälkimmäinen tosin osoittautui isommaksi urakaksi: kohdan rungot pitää irrottaa yhden sentin korjauksen vuoksi. Onneksi en ole keittiöasentaja, turhautumiskuolema korjaisi aika nopeasti. No, palkka juoksee.
Vaihtoehdot olisivat joka tapauksessa olleet vielä pahemmat ja käytännössä poissuljettuja: joko neljän sentin paksuinen kivitaso, joka maksaisi ainakin puolet enemmän (joo ei) tai sitten induktiotason vaihto normikeraamiseen. Tai sitten olisi pitänyt myydä hankkimamme induktiotaso ja yrittää etsiä hieman ohuempaa tilalle – jos sellaisia edes on. Palauttaminen ei olisi onnistunut, kun kyseessä oli reilulla alennuksella myyty näyttelykappale.
Etenkin induktiosekoilu osoitti taas tiedonkulun tärkeyden ja useamman kokin ongelman. Ei pidä luottaa edes siihen, että vehkeet olisivat kaikki standardikokoisia. Ja kun olimme hankkineet laitteet eri paikasta kuin keittiön, ei tieto koneiden koosta ja tyypistä ollut kulkenut minnekään – meidän mokamme siinä, etenkin, kun induktioiden tilantarve oli hyvin tiedossamme ja käynyt mahdollisena ongelmana pari kertaa mielessäkin.
Tarinan opetus: koskaan ei voi kytätä eikä huolehtia liikaa, edes itseään. Usein sekin on liian vähän.
Kylpyhuoneessa seinävessakotelo on saanut kaakelit päälleen, niitä kului yllättävän vähän (huh). Mittailin ja merkkailin paikat tilpehööreille kuten pyyhekoukut, hyllyt ja vessapaperiteline. Varmuuden vuoksi pitää vielä laittaa teipit lavuaarin ja suihkutermostaatin ja sen oheissälän sijainneista. Halogeenit on myös saatu kattoon, mutta niissä ei vielä ollut lamppuja, joten testailu jää tuonnemmaksi.
Eilen hakemani kylpyhuoneen hyllyt mahtuivat lähes millilleen, tuuria siinäkin. En voi kuin edelleen hehkuttaa hyllyt toimittaneen Daniel’sin palvelua. Se on linkki, joka ei ole tämän ruljanssin aikana pettänyt kertaakaan. Viimeisin esimerkki ovat nämä mainitut hyllyt.
Daniel’sista otettiin yhteyttä viime viikolla, olivat huomanneet, että tilaamamme pähkinäviilutetut hyllyt ovatkin alapuoliltaan valkoiset ja sanoivat, ettemme varmaan olleet näin ajatelleet. No, emme olleetkaan, mutten osaa sanoa, olisiko asia loppujen lopuksi ollut suurensuuri ongelma. He tarjosivat kuitenkin oma-aloitteisesti tilalle massiivipuisia hyllyjä (!) samaan hintaan (!!). Siinä ei tarvinnut vastausta kauaa miettiä.
Jos siis olette piäkaupunkiseudulla kylpyhuonetta kalustamassa, niin Daniel’sia voi suositella varauksetta. Ykkösluokan palvelua joka kohdassa.
Edistys vaatii uhrinsa, sano.
Hyvää vauhtia pystyyn kohoava keittiö on nyt vaiheessa, jossa rungot on kasattu, ja yläkaappien ovet ovat paikoillaan. Komea näky.
Yhtä komea ei kuitenkaan ole näky seinän toisella puolella, makuuhuoneessa. Jo vuosi sitten tasoitettu ja maalattu seinä on nimittäin täynnä rumasti lohjenneita reikiä. Kyseisen kananpaskaseinän ohuus tuli asentajalle ja hänen poralleen yllätyksenä. Olisi tietysti pitänyt mainita siitä erikseen – onhan tässä ehtinyt etukäteen jo murehduttaa sekin, pysyvätkö sen puolen yläkaapit ylipäätään kiinni seinässä.
No, asentaja lupaa tasoittaa reiät ja maalata, maalinkin hommasin jo (pitääkin muistaa antaa kuitti). Kannatti säilyttää ne maalipurkit viime kesältä, muuten voisi olla oikean sävyn valinnassa aika hukassa. Ja jännätään nyt vielä sekin, onko hankitun maalin sävy sittenkään ihan yksi yhteen edellisen version kanssa. Ja voivatko vuoden seinässä ollut ja siihen nyt laitettava maali ylipäätään näyttää samalta.
Osoittautui myös, että astiankuivaustelineet olivat väärää kokoa – keittiöfirman puolella oli tehty tilauksessa moka, minkä seurauksena telineet olivatkin kokoa 40 cm eivätkä 50 cm. Tämä 50 sentin kaapin vieressä kun on 40 sentin kaappi, olivat siis menneet ristiin. Tämä nyt ei kuitenkaan juuri ongelmia aiheuta, oikean kokoiset telineet tulevat todennäköisesti ensi viikolla.
Kylppärissä seinävessa on saanut kotelon ja kotelo vesieristeen. Kaakelit seuraavat huomenna. Ehdin jo kauhistua, kun rappukäytävän puolella olleet kaksi seinäkaakelipakettia olivat kadonneet käytävässä tänään tehdyn loppusiivouksen myötä. Laatoittaja tiesi niiden kuitenkin vain siirtyneen ensimmäiseen kerrokseen.
Pakettien yhteydessä oleskelleet (vielä täysin käyttökelpoiset) seinäkaakeleiden irtopalaset olivat kuitenkin todennäköisesti lentäneet lavalle, kuten myös reilusti yli jääneet lattialaatat. Auta armias, jos ensiksi mainittuja tarvitaan vielä juuri vähän lisää, tai jos lattialaatoille tulisikin taas tarvetta. Taas saa tietysti syyttää itseään – olisi vain pitänyt hyvän sään aikana siirtää käytävältä eteiseen kaikki, mitä halusi säilyttää, eikä luottaa siihen, että toinen tietää, mitä tekee.
Juhannus vietetty, remonttiasioita onneksi aika vähän ajatellen.
Juuri ennen juhannuksenviettoon lähtöä kävin vielä tarkastamassa, mitä asunnolla oli saatu aikaan. Yllätys oli suuri, kun oven takaa ilmestyi siivottu ja raivattu eteinen!
Yllätyksen voisi luulla olevan iloinen, mutta meidän tapauksessamme näin ei ollut. Kaikki suojaukset oli otettu pois, vaikka eteisessä tullaan ramppaamaan vielä ainakin koko alkava viikko. Keittiön asennuksen on määrä alkaa maanantaina, ja kylppärissä aloitetaan seinävessan rakentaminen. Sen kotelo vielä kaakeloidaan, ja päälle tulee vielä suihkun, rättipatterin, lavuaarin ja allaskaapin asennukset.
Eteisen siivouksessa on siis tainnut olla kyse pelkästä joustamattomasta aikataulusta: meidän rapun remonttideadline tuli vastaan, ja eteisten siivous ja suojausten poisto oli sille päivälle tilattu. Nämä työt oli sitten myös tehty riippumatta siitä, oliko siinä järkeä vai ei. EIkä siivousta ollut edes kovin hyvin tehty: pitkin lattiaa oli (onneksi irtoavia) tahroja, ja pieniä lommojakin oli saatu aikaan.
Ei siis muuta kuin uutta pahvia suojaksi. Keittiössä olleet pahvit joutivat siihen hommaan, kun keittiö piti tyhjentää keittiönkokoajia varten. Ehdin tänä aamuna juuri suojata eteisen, kun seinävessan asentaja marssi paikalle.
Keittiön palaset on nyt kannettu paikalle, ja kokoaminen alkaa. Seinävessan telinekin tuli valmiiksi.
Keittiön palikat
Behold, the seinävessa!
Puuh! Kiirettä on pitänyt viimeiset päivät.
Sähköinen auringonlasku keittiössä.
Sitten vaan pidetään peukkuja, että loppukin menee putkeen.
Tunnelmavalaistusta ja pölyä
Kuten jotkut lukijoista ehkä jo tietävät tai muistavat, oli keittiössämme ehkä 50-60-luvulla asennettu mielenkiintoisenvihreä muovimatto. Oli maton kuosista mitä mieltä tahansa, oli se suojannut erinomaisesti allaan ollutta lautalattiaa. Muualla asunnossa laudat ovat jo ‘käytössä’ ja sen verran hyvässä kunnossa, ettemme ole emmekä aio tehdä sille mitään.
Mmm... Shiny.
Keittiön mennessä näin putkiremontin myötä uusiksi halusimme kaivaa laudat esiin myös siellä. Lautalattioihin, etenkin keittiössä oleviin liittyy aina tiettyjä jännitysmomentteja, jos ne kaivetaan esiin peitemateriaalin alta. Ulottuuko lattia koko huoneen mittaan? Onko kosteusongelmia ja kastiketta ja perunasoppaa vuodelta keppi ja kivi? Olimme kurkkineet helposti irtoavan muovimaton alle jo etukäteen tilanteen kartoittamiseksi, eikä mitään hälyttävää ollut tullut vastaan. Toissapäivänä sitten saimme lopullisen myönteisen vahvistuksen, kun rullasimme muovit pois lattiahiojan tieltä.
Paljon tavaraa lattiasta irtosi, korkeusvaihteluita kun oli paikoin reippaastikin. Paljon jäi kuitenkin vielä jäljelle, ja keittiöön levisi hieno paahtunut tuoksu männyn vivahteella. Hioja kommentoi, että tulos oli parempi kuin mitä odottikaan. Huva.
Aikatauluongelmia syntyi tässäkin, kun keittiön putkiremonttiin kuuluvat osat tuppasivat valmistumaan ärsyttävän tipoittain. Kun lopulta ilmoitimme, että lattiamies nyt vain saapuu huomenna iltapäivästä paikalle, tuli viimeistenkin pikkujuttujen loppuunsaattamiseen vauhtia. Tämän myötä saa sähkömieskin oman vuoronsa ensi viikolla, ja keittiön asennus alkaa sitten heti maanantaina juhannuksen jälkeen.
Hatunnosto lattiamme hiojalle, joka joutui aikataulujensa suhteen roikkumaan löysässä hirressä harmittavan pitkään. Onneksi mies on positiivisella asenteella varustettu, eivätkä nämä ja muut pikku vastoinkäymiset ole häntä pysäyttäneet. Toissapäivänä esimerkiksi kävi ilmi, ettei asunnossamme saa mistään 16 ampeerin virtaa, jota hiomakoneet tarvitsevat. Putkiremppafirmalla sitä on, mutta sen tulo loppuu klo 15 reiskojen työpäivän päättyessä. Lattiamiehemme joutui siis vastoin suunnitelmiaan jättämään hommat kesken ja tulemaan eilen aamulla jo seitsemäksi parin tunnin hommaa varten. Sanonpahan vain, ettei joidenkin (krhm) hermo kestäisi tällaista tilanne- ja aikataulupoukkoilua, joten isot kiitokset vaan.
Kaakelis are shiny, too.
Kylpyhuoneessakin on vauhti päällä, se on jo lähestulkoon kaakeloitu kokonaan. Tieto valitsemistamme saumaväreistä oli hukkunut jonnekin, mutta (aiemmasta varovaistunut?) rakennusmestari onneksi kysyi asian ystävällisesti erikseen tänään. Vielä pitää hankkia pari kaakelipakettia lisää.
Tänä viikonloppuna olisi sitten vuorossa keittiön maalaaminen. Mäntyodööri on vaihtunut lakankatkuun – lattian lakkauskin on jo valmis. Ennen maalarinhommia pitää katto ja seinät kuitenkin pestä, niissä on hiomapölyjen lisäksi pinttynyttä kaupunkipölyä.
Jos meillä on ollut ovien ja kalusteiden suhteen yleviä periaatteita, niin kodinkoneiden kohdalla jouduimme nielemään ne hyvin suolatun ylpeyden ja tappion katkeran kalkin kera. Vastalahjaksi tosin tuli isot säästöt. Toisin sanoen sorruimme virolaiseen nettikauppaan.
Joskus on pakko myöntää, että idealistisuus on välillä suoraan kiinni lompakon paksuudesta. Kun erotus suomalaisen ja virolaisen kaupan välillä ovat usein satojen eurojen luokkaa, ja vähemmällä rahalla saa jopa enemmän ominaisuuksia (pyrolyysi, jee), niin valinta menee lopulta väistämättä rakkaan veljeskansan puolelle. Ja täytyyhän sinnekin päin jotakin antaa, kun keittiön kivitason toimittajan kohdalla valitsimme suomalaisen virolaisen sijaan. (Siinä tosin ratkaisi kivilaji.)
Eestikauppa sai lopulta toimittaa meille uunin ja astianpesukoneen. Hella (induktiotaso) tuli kuitenkin hommattua kotimaisesta firmasta, kun kohdalle sattui 40 % alennus vasta äsken näyttelyyn laitetusta yksilöstä.
Uuteen keittiöön tulevat koneet ovat integroitavaa sorttia, myös tiskikone. Sen tapauksessa estetiikka kiilasi ehkä hieman käytännön edelle, mutta arvioidaan sitä uudelleen vasta sitten, kun koneet surraavat käyttövalmiina uudessa kyökissä. Muut uusittavat koneet ovat uuni, hella ja liesituuletin.
Liesituulettimen uusimisesta ei tosin ehkä voi puhua, sillä tuleva puhallin ei varsinaisesti korvaa mitään vanhaa versiota – ennen käryt keittiöstä vei aukko seinässä, jossa oli propelli. Jolle oli oma hieno kytkin keittiön valokatkaisimen vieressä. Vanha, puolikorkea (eli ‘jenkki-’) jääkaappi on aivan hyvässä kunnossa, ja saa jäädä. Kaapiston runkoon jätetään kuitenkin tulevaisuuden varalle tilaa täysmittaiselle pömpelille.
Uuni on AEG:n, hella Siemensin, tiskari Electroluxin. Ei noissa ulkoasun puolesta ole eroja mihinkään suuntaan, teräs on teräs. Ja ovathan ensimmäiseksi ja viimeksi mainitut nykyisin samaa firmaakin. Näitä kodinkonefirmojen suhteita oli muuten hauska oppia tuntemaan. Kuka olisi arvannut, että designmerkkinä tunnettu Smeg on käytännössä eri logolla varustettu halpismerkki Gorenje! Liesituulettimen kohdalla säästimme, ja otimme brändittömän, mutta spekseiltään ja ulkoasultaan kelvollisen oloisen värkin. Takuu silläkin on.
Lopuksi on vielä sanottava, että näistä virolaisista nettikaupoista löytyi googlailulla monenlaisia asiakaskokemuksia. Tästä omastamme löytyi tosin lähinnä positiivista sanottavaa, ja kaksi kertaa ostoksilla oltuamme ja kaiken sujuttua täysin kitkattomasti voimme mekin sitä suositella.
